Kevät alkaa pikkuhiljaa häämöttää ja sen perässä kesä. Kellot siirretään maaliskuun 31. päivä takaisin kesäaikaan ja taas yhdestä hankalasta talvesta on selvitty.
Viimeiset pari päivää aurinko on paistanut kirkkaasti verhojen välistä ja heijastunut paksusta kerroksesta jäätä, joka on pakkautunut kerrostalon pihaan. Ehkä se lämpökin sieltä kohta tulee. Toki ennen oikeasti kivaa kevätsäätä on paska räntäkeli, mutta SITTEN !! voin heittää rikkinäiset talvikengät kuuseen eikä tarvitse pelätä aivotärähdystä ulos astuessa !!1!1!
Ittelläni on nyt keväällä tulossa isoja muutoksia omaan elämään, kuten muutto opiskelijakämpästä ulos yksin uuteen kämppään ja, toivon mukaan, valmistuminen lukiosta.
Tein päätöksen pitää välivuoden jotta saisin vähän hengähtää lukion jälkeen, joten olen hakenut töitä, toki en niin ahkerasti kuin olisi kunniallista. Ensi perjantaihin mennessä saan tietää kesätyöpaikasta, YO-kirjotuksia on seuraavat kolme viikkoa ja tietoisuus siitä mitä tulen tekemään elämälläni on harmaa ja sumea. Yksi asia on kuitenkin varmaa; tiistaisin on treenit. Treenit ja sällit muutenkin on tuonut paljon pysyvyyden ja yhteisöllisyyden tunnetta, joka on auttanut rauhoittumaan kaiken kiireen keskellä.
Itse koen olevani vielä sälli-urani alkuvaiheessa. En ole vielä oppinut luottamaan omaan kehooni, paskapostaamaan tai lukemaan Kämäsiä taikka ymmärtämään kaikkia viittauksia sälliloreen. Matka tuntuu pitkältä, mutta todellisuudessa ensimmäisistä treeneistäni on jo melkein vuosi ja olen vain sosiaalisesti ahdistunut rääpäle. Toki olenhan edistynyt jännittämisen kanssa huomattavasti. Olen yllättänyt itseni sillä kuinka innostunut olen tämän vuoden Seitsemän veljestä -produktiosta ja siinä esiintymisestä. En ole kokenut samanlaista innostusta sitten sen jälkeen kun esitin Riihimäen Nuorisoteatterissa Voldemortin käärmettä 10-vuotiaana. Nyt en malta odottaa esittää härkää muiden joukossa, olla torni, jossa Simeoni kiipeää tai hymistä Laurin metsänä.
En halua olla cringe ja liian tunteellinen. Mutta. Sällit on auttaneet minua paljon, riippumatta siitä näytänkö sitä ulospäin vai en. Sällit on auttanut luomaan minulle stabiilia tuntemusta omasta identiteetistä ja uskomusta siitä mihin mä pystyn. Yksi parhaista asioista mitä olen itselleni ajattelematta tehnyt oli ilmaantua yhtenä satunnaisena tiistaina koulun jälkeen Tyllin kellariin. Vaikka en olisikaan ryhmän hauskin tai muistettavin, olen silti syvästi kiitollinen siitä, että saan olla paikalla. Olisin mieluummin Timo (kuka vitun Timo???) kun en yksikään veljistä, näin toisin sanottuna.
Kata Kankus
Kirjoittajan lempivuodenaika EI OLE talvi
Sällit - Tampereen poikateatteri 